Kirjotin jo eilen illalla lähes koko postauksen, mutta eeih, uta oli pöllitty puhelimen laturi olkkariin, sitä hakiessa akku loppu ja postaus hävis!
Muttano.. Tiistaina oli siis Saran valkku. Oltiin Minnan kentällä. Tehtiin jotain ja jotain, Viltsu oli ihan semi jees. Kummallakaan, ei ratsastajalla eikä hevosella kestäny kunnolla kunto. :D
Keskiviikkona kävin ilmansatulaa köpöttelemässä ettei mee ihan jumii.
Torstaina käytii Ellinkaa Sasa ja Kosti hoitaa ja juoksuttaa..
Tänään kävin sit torpissa. Oli ihan super ihana ilma! Olin iha kevät vaatteissa ja kengissä, tuuli osottautu vähän liian kovaks, mut ei se haitannu!
Suunitelmat oli että pinteleitä jalkoihin, kuivurille jotai pyörimää ja maastossa kävelemässä ja kattelemassa, jos pysyy käynnissä.
Suunitelmat tykkää muuttua.. Hepat oli vähän sekasin, ku jossai pamahteli joku. Hoidin Viltsun päätyhallissa, pintelit oli ihan hiekassa, laitoin sitte vaan suojat sekä muut kamat. Lähin siinä kuivurille, mutta laitoinki viestiä oisko kenttä vapaana, tultais kohta. Ja olihan se!
Köpsyteltiin Minnalle päin, otettiin pari ravia, Viltsu oli vähän säikkynä.
Kentällä tehtiin vähä kaikkee ja menin suurimman osan ilman jalustimia. En vaan ymmärrä kuin pyörittii reilu tunti siinä? Viltsu tuli kans pieneen hikeen.
Talutin mäen päälle samalla vaihtaen kuolain renkaat, ku mäki on vielä aika kova ja lopussa jäässä, ja Viltsu tietää että se tykitetään...
Kiipeilin sitte selkää ja käveltiin ekan suoran alkuu, mietin että voisin koittaa ravata ja jos ei pysähy tai lähtee, käännän talon pihaa ja seinistä vaikka läpi!
Poni ravasi ihan nätisti ja lepposaa, päätin koittaa laukkaa varovasti. Otin laukan, annoin ohjaa ja en tiiä, tiesin vaan että siihen poniin voi luottaa, kannustin lisää ja olin jalustimilla, päästin ohjat ja äää, tuli melkee itku!
Syksyllä pystyin laukata kotii päinki riimulla, ilman satulaa ja ilman käsiä, talvella kerty energiaa ja poni lähti ilman lupaa, tiistainaki kävelytin osan matkaa maasta tän ongelman takia..
Oli pakko kääntää ja laukata samalla tavalla, se tunne on vaan niin ihana ja poniki korvat hörössä innoissaa!
Käänyttii takasi päi, eka vähän kyseli ja yritti et uudestaa uudestaa, käänsin pari kertaa päätä ojaan päi ja lopetti. Otin hetki jälkee vähän ravia ja loppu matka kävelyii hirveen ilosesti.
En vaan ymmärrä miten voi olla olemassa niin täydellinen. Joku ajattelee, mikään ei ole täydellistä, Viltsuki vanha suokkiputte joka ei paljoo osaa, mutta mulle se on maailman täydellisin ! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti